Tänä aamuna näytin timmiltä. Vaikken sitä oikeasti ole, peili hymyili minulle. En tiedä mistä se johtui, mutta toivottavasti useamminkin kävisi näin. Ainahan sitä voi toivoa, että oikeasti olisin kaunis, hyväkroppainen nuori neiti.

Tänään en ole vielä syönyt muuta kuin kaksi siivua pekonia. Ihanan rasvaista, suolaista.. Mutta onneksi se jäi tuohon kahteen siivuun, tarjolla oli 10. Loput heitin roskiin, ja siitä olen todella, todella ylpeä. Pari ruokalusikallista Lidlin 77 kcal/100 g sisältävää sorbettia söin myös, herkkua.

Miksi laihdutan? Siksi, koska en halua olla enää tälläinen mitä olen. Mahaa riittää ja jalat ovat kuin temppelin pylväät. Perse ei ole timmi ja pyöreä, vaan leveä ja roikkuva. Haluan olla täydellinen kesällä rippijuhlissani. Haluan liikkua yleisellä uimarannalla, koulu-uinneista puhumattakaan. Ne ovat olleet täyttä tuskaa, enkä ole yläasteen aikana uinut kertaakaan. Toinen syy uimattomuuteen on ollut aknearvet, tosin enää ne eivät sentään häiritse paljoa, olen päässyt yli siitä kammosta, että minut haukuttaisiin ja naurettaisiin lyttyyn niitten takia.

Haluan paremman itsetunnon, ja se onnistuu vain, jos olen laihempi, timmimpi, urheilullisempi. Ei kukaan minusta todella kiinnostu tämmöisenä!

Olen siis 162,5 cm pitkä ja painan n. 50 kiloa. Pahimmillani olen painanut 55 kiloa, viime kesänä. Silloin tämä kaikki sai alkunsa. Nyt haluaisin painaa n. 47 kiloa, sinänsä painolla ei ole mitään väliä, kunhan vain saisin itseni timmimmäksi.

Olen kuullut kommenttia "hirveästä laihtumisestani". En ymmärrä mitä haittaa siitä on, jos pidän huolta itsestäni paremmin kuin ennen. Kommentit minun kehostani ovat erittäin, erittäin ahdistavia ja saavat minut voimaan pahoin, ne kannustavat minua parantamaan suoritustani. Liikkumaan enemmän ja syömään vähemmän. Mitä minun syömiseni ja liikkumiseni muille kuuluvat? Minun kehoni, minun sääntöni. En ole mennyt yli näissä hommissa, syön kyllä, liikaakin yleensä, ja liikunkin alle suosituksien.

Kiitos, lisäilen päivän ruokasaldon illalla. Hauskaa pääsiäistä!