Olen niin onnellinen.

Minulla on kaikki asiat hyvin. On ystäviä, perhe, "poikaystävä", syötävää, olen terve..

Ja sitten vain inisen läskejäni. Aivan turhaa, mutta pakkomielteistä. Ei enää pysty syömään mitään ilman että miettii, paljonka meni kaloreita, rasvaa, oliko protskuja, jne jne. Laihempana olisin vieläkin onnellisempi!

Itsetuntoni on aika huono. En pysty normaalisti menemään esimerkiksi taululle tunnilla, kun tuntuu että kaikki nauravat minulle, läskeilleni selkäni takia. Vaikka luokkammekin on aivan ihana, yhteishenkinen ja sopivan pieni, silti.

Tänään olen syönyt kunnon ruuan (lihaa+muussia+salaatti), karkkia, jäätelön (230 kcal!!!!!, en tajunnut yhtään!) ja kohta lihapiirakan. Tai sisään sinne broiskua.

Antaa olla. Elämä on elämistä varten. Joskus se vain unohtuu.